Arjen käytännöt ja kamppailujen verkosto

Paitsi kriittistä puhetta, vapaan yhteiskunnan ja uudenlaisen kulttuurin luomiseen tarvitaan vapautta, kokeiluja ja ruohonjuuritason itseorganisoitumista. Vastuullinen itsehallinto ja demokraattinen, osallistava, kaikkia osallistujia kunnioittava yhteistoiminta ovat taitoja, joita on harjoiteltava ja joihin on kasvettava omaehtoisissa kamppailuissa - eivät jotain, johon voimme vain ryhtyä, kun kapitalismi ja sortavat valtarakenteet on ensin raivattu tieltämme pois.

Onneksi uuden rakentamista ei tarvitse aloittaa tyhjästä. Kapitalismi ja hierarkiat eivät vielä ole alistaneet meitä pelkiksi kuluttaja-työntekijä-koneiksi. Toimimme perheissämme, ystävien kesken ja esimerkiksi naapuriapua antaessamme varsin eri tavoin kuin kapitalistinen logiikka olettaisi. Lisäksi kapinoimme hiljaa ja ehkä tiedostamattammekin erilaisia kontrolleja ja kapitalistista riistoa vastaan: myöhästelemme töistä, hidastelemme sinne päästyämme, venytämme kahvitaukoja ja puhumme niitä näitä työaikaan. Voimme jalostaa ja laajentaa näitä pieniä arkisia poikkeamia ja ei-kapitalistisia käytäntöjä yhä avoimemmaksi tottelemattomuudeksi ja organisoidummaksi vaihtoehtoiseksi taloudeksi ja kulttuuriksi. Esimerkkejä tästä on paljon vaihtopiireistä, osuuskunnista ja luomuruokapiireistä avoimen lähdekoodin ohjelmiin, itsehallinnollisiin ei-kaupallisiin tiloihin, tee-se-itse (tai tehdään se yhdessä!) -kulttuuritapahtumiin sekä yhdessäoloa ja omakustannehintaista ruokaa tarjoaviin kansankeittiöihin.

Voimme yrittää elää haluamaamme elämää tässä ja nyt, rakentaa elämistämme taideteoksia heti. Voimme tehdä sen äänekkään karnevalistisesti ottamalla esimerkiksi kaupunkitilaa haltuumme tai vähäeleisimmin arjessamme, yksin tai yhdessä ystäviemme ja lähipiirimme kanssa. Voimme opetella ja normalisoida erilaisia vähän kuluttavan nautinnon ja hyvän elämän taitoja: nukkua päiväunia, laulaa, tanssia, laiskotella ja kehittää aistillista ja kehollista herkkyyttämme. Voimme rakentaa keskinäiseen kunnioitukseen perustuvaa ystävyys- ja ihmissuhteiden rikkautta ja laajentaa nautintojemme ja vapautemme kenttää uhmaamalla nykyisiä sääntöjä "normaalista" (hetero)seksuaalisuudesta.

Olennaista on etsiä itsellemme sopivia, isoja tai pieniä, keinoja viestiä sanoin ja teoin: "ei, en halua alistua rahan valtaan ja elää pelkkänä työntekijänä ja kuluttajana, elän toisin." Eläessämme toisin ja rakentaessamme vaihtoehtoja törmäämme valtaan ja kontrolleihin, jotka pyrkivät ohjaamaan meitä takaisin kapitalismin syleilyyn ja sinne sopiviin, sovinnaisiin elämisen tapoihin. Samalla kuitenkin aukeaa mahdollisuuksia nostaa kyseiset konfliktit näkyviin ja tuoda ne osaksi laajempaa yhteiskunnallisten kamppailujen verkostoa. Kestävä muutos syntyy nimenomaan rakentamalla solidaarisuuteen ja keskinäiseen avunantoon perustuvia verkostoja useista, erilaisista tilanteista ja tarpeista nousevien itseorganisoitujen kamppailujen ja uuden rakentamispyrkimysten välille.