Vaihtoehto

Erään vaihtoehdon päästökaupan kaltaisille yritysvetoisille ratkaisuille tarjoavat hallitusten asettamat rajoitukset. Näihin kuuluvat saasteverot ja savupiippujen suodattimien kaltaisten teknologisten keinojen pakkokäyttö. Tällainen lähestymistapa on menestyksekkäästi otettu käyttöön esimerkiksi Islannissa, jossa 99 prosenttia sähköstä tulee geotermisistä lähteistä ja Costa Ricassa, jossa 92 prosenttia energiasta tulee uusiutuvista energialähteistä. Lisäksi hallitusten tuki ja verohelpotukset fossiilisille polttoaineille ja verohelpotukset voitaisiin poistaa ja tukea sen sijaan pienen mittakaavan uusiutuvia energiaratkaisuja. Kuitenkin tässäkin lähestymistavassa on ongelmia. Islannissa yksi tärkeimmistä uusiutuvan energian tuottajista ja jakelijoista on öljyjättiläinen Shell. Vaikka tuote on vaihtunut fossiilisesta polttoaineesta uusiutuvaan energiaan, yhtiö on edelleen sama. Valtatasapaino pysyy yllä, ja usein suurten fossiilisia polttoaineita toimittavien yritysten investoinnit uusiutuviin energianlähteisiin ovat vain uusi taktiikka ovelassa viherpesussa.

Lisäksi epäonnistuminen yritysmonopolien haastamisessa uusiutuvan energian sektorilla voi heikentää monimuotoisuutta ja innovaatioita, kuten Hollannin ja Saksan tilanteiden kehitystä tutkimalla voidaan huomata. Hollannissa tuet aurinkoenergiateollisuudelle 1990-luvulla keskittyivät Shellille ja eko-konsulttiyritys Ecofysille. Tämä rajoitti aurinkoenergiayritysten määrää vain muutamaan ja Shell sai käytännössä monopolin aurinkopaneelien asentamiseen. Saksassa taas tuet jakaantuivat reilummin eri kokoisille yrityksille. Vuoteen 2002 mennessä aurinkopaneeleita tuotti yli 300 yritystä.

Jopa tulevaisuudessa, jossa tuuli- ja aurinkoenergia olisivat pääasialliset energianlähteet, pohjalla olevia kulutusmalleja ei välttämättä ole kyseenalaistettu, eikä mikään takaa että monikansalliset yritykset ryhtyisivät yhtäkkiä käyttäytymään ympäristöystävällisellä ja sosiaalisesti oikeudenmukaisella tavalla.

Monet ruohonjuuritason aloitteet ovat tästä huolimatta tulleet esiin näiden ongelmien ratkaisemiseksi ja niitä katsomalla näemme suuntaviivat kokonaisvaltaiselle ilmastonmuutoksen ratkaisulle. Maailmassa on käynnistetty tuhansia pienimuotoisia projekteja, jotka menestyksekkäästi tasapainottavat sosiaalista ja taloudellista epäoikeudenmukaisuutta ja ympäristön kestävyyttä.

Esimerkiksi ESCANDA-nimisessä projektissa Pohjois-Espanjassa suunnitellaan ja luodaan uusiutuvan energian osuuskuntaa, tarkoituksena tuuli- ja aurinkovoimaan investoiminen ja voimaloiden rakentaminen ja ylläpitäminen. Tämä haastaa yritysten vallan energiantuotantoon ja -jakeluun, tukien sen sijaan voimaannuttamista ja demokratiaa, kun päätöksenteko on energiaa käyttävien ja tuottavien ihmisten hallussa. Toiveena on, että projekti voi toimia mallina muille yhteisöille Espanjassa ja sitä voidaan mahdollisesti soveltaa Euroopan-laajuisesti.

Toisenlainen esimerkki on Khanya College Johannesburgissa, missä suunnitellaan koulutusohjelmaa yhteisöille ilmastonmuutoksen torjumisesta ympäristö-oikeudenmukaisuuden näkökulmasta. Yhteisön kouluttajat ja aktivistit järjestävät työpajoja, jossa he kouluttavat slummien asukkaita ilmastonmuutoksen vaikutuksista heidän elämäänsä. Nämä työpajat avaavat turvallisen poliittisen tilan, jossa yhteisö voi pohtia asioita ja laatia omia ratkaisujaan. Tämä koulutuksen ja voimaannuttamisen ainutlaatuinen yhdistelmä puuttuu virallisesta prosessista, ja on täysin päinvastainen kuin päästökaupan kannattajien "ylhäätä alas" -ratkaisut. Näitä yhteisöprojekteja yhdistää luova ja käytännöllinen yhdistelmä taloustiedettä, ekologiaa, demokratiaa ja osallistumista.