Skull Valleyssa asuu vain pari tusinaa ihmistä, loput noin sata heimon jäsentä asuvat läheisissä kaupungeissa. Reservaattia ympäröi jo nyt hyvin saastuttava teollisuus: maan pahin ilmansaastuttaja Magnesium Corporation, vaarallisten jätteiden kaatopaikkoja ja jätteenpolttolaitoksia. Envirocare -niminen yhtiö dumppaa matalasti radioaktiivista jätettä naapurilaaksoon. Armeija testaa alueella hermokaasuja, ja puolet Yhdysvaltain kemiallisista aseista on varastoitu lähistölle. Niitä poltetaan myös jätteenpolttolaitoksessa, jonka on useampaan kertaan todettu vuotavan. Lisäksi ilmavoimat pudottavat pommejaan lähistöllä, ja alueella risteilevät väärin laukaistut ohjukset. Reservaatti elää jo varsinaisessa myrkkykeitoksessa, ja monesta tuntuukin, että vaihtoehdot ovat vähissä. Ostaisitko vaikkapa tomaatteja täältä, kysyy reservaatin puheenjohtaja Leon Bear. Bear neuvottelikin salaisen sopimuksen ydinvoimateollisuuden kanssa korkeasti radioaktiivisen jätteen kaatopaikan avaamisesta reservaattiin.
Osa heimon jäsenistä on pitänyt sopimusta kuitenkin laittomana ja räikeänä esimerkkinä ympäristörasismista. Yksi näistä on Margene Bullcreek.
"Seetri ja salvia ovat täällä pyhiä. Leikkaan pajun oksia tuolta liekuttaakseni lastani kuten äitinikin teki ja isoäitini, samoin hänen äitinsä ja hänen äitinsä. Heidän luunsa ovat tässä maassa. Jos luulet, että tämä alue on asumatonta, et tunne maata. Täällä on rauha. Koen, että minun täytyy puhua suoraan tai menetämme kaiken, mitä olemme saaneet sukupolvien saatossa. Tarinat, jotka kertovat, kuinka meistä tuli se kansa, joka olemme. Miten meidän tulisi ottaa huomioon eläimet, ilma ja kaikki ne asiat, jotka ovat meille pyhiä. Leon Bear yrittää vakuuttaa itselleen, että hän toimii oikein, mutta ydinjäte tuhoaa sen, mitä me olemme."
Toistaiseksi vastustajat ovat onnistuneet estämään kaatopaikan rakentamisen, mutta ydinvoimateollisuus ei ole luopunut taistelusta.