Sambesi-joen padot ekologisen velan lähteenä Mosambikissa

YK:n tiede- ja teknologiakonferessi päätteli vuonna 1963:

"Vesivoimaa tuottavia patoja, joita Maailmanpankki ja muut suuret kansainväliset lainaajat rahoittavat, rakennetaan hälyyttävää vauhtia. Näissä hankkeissa välitetään hyvin vähän niiden vaikutuksista alueen asukkaille. Näitä projekteja usein väitetään ihmelääkkeeksi kehitysmaiden talousongelmiin. Valitettavasti tällaisten projektien piilotettuja kustannuksia ei usein huomata".

Sambesi on maailman padoituin joki. Jokeen on rakennettu sähköntuotantoa varten yli 30 suurta patoa. Patojen rakentamisella on ollut paljon vaikutuksia ympäristölle paikallisten ihmisten elämään. Kielteiset vaikutukset ovat olleet erityisen rajuja Mosambikissa, jossa jättiläismäisen Cahora Bassan padon alta pakkosiirrettiin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Pato myös vahingoitti alajuoksun tasankoja, häiriten maatalous- ja kalastuselinkeinoja. Toinen joen kuuluisa pato on 1950-luvulla rakennettu Kariban pato. Mosambikin hallitus suunnittelee nyt uuden, Mphanda Nkuwa -nimisen padon rakentamista. Padon tarkoituksena on turvata Mosambikin sähköntarve ja täyttää Mosambikin sitoumus sähkön myymisestä SADC-maille (Southern African Development Community).
Mosambik on äärimmäisen köyhä maa joka on toipumassa 15 vuoden sisällissodasta ja joka on lisäksi kärsinyt erittäin pahoista tulvista. Lisäksi 78 prosenttia maan asukkaista elää alle dollarilla päivässä. Maa on läpikäynyt vahingolliset rakennesopeutusohjelmat. Näistä seuraa painava kysymys, onko rahoituslaitosten kehityspolitiikan ytimessä köyhien Afrikan maiden hyvinvointi. Mosambikin ihmiset, erityisesti kansalaisjärjestöt ja kirkot, vaativat ekologisen velan tunnustamista ja siitä seuraavia korvauksia. Tärkeä lähtökohta on ulkomaanvelkojen mitätöinti ilman ehtoja, jotta vapautuneet varat voidaan käyttää vahingoittuneiden ekosysteemin korjaamiseen ja korvauksiin maansa ja elinkeinonsa Sambesi-joen patoamisen johdosta menettäneille yhteisöille.
Mosambikin kansalaiset, mukaanlukien padon alta pois siirretyt, eivät hyödy padosta. Suurin osa padon tuottamasta sähköstä myydään Etelä-Afrikkaan. Onkin tarpeen tutkia kriittisesti heikkoa asemaa, jonka kansalliset hallituksen usein hyväksyvät, kun ne houkutellaan haitallisiin megaprojekteihin.
Paikalliset ihmiset ja Maailman patokomissio ovat tehneet hienoa työtä pyrkiessään osoittamaan patojen rakentamisen vaarat ja yrittäessään pelastaa ekosysteemejä ja paikallisten ihmisten toimeentulon ehtoja. Sen sijaan yritykset saada kommentteja Mosambikin hallitukselta ovat osoittautuneet hyödyttömiksi.
Sambesi-joen patojen tutkiminen paljastaa (uus)imperialististen valtioiden uusliberaalin politiikan kielteisiä seurauksia. Näiden valtioiden suuryritykset käyttävät uusliberaalia poliittista mallia hyödyntäessään taloudellisesti köyhiä maita. Useimmiten nämä suuryritykset ovat Maailmanpankin ja IMF:n poliittisesti ja taloudellisesti tukemia. Tämä osoittaa näiden kansainvälisten rahoituslaitosten yhteydet uusliberaaliin politiikkaan, jota Etelän maat pakotetaan noudattamaan. Mosambikin tapauksessa nähdään selvästi kärsimys, joka paikallisia ihmisiä kohtaa taloudellisen kehityksen nimissä tehtyjen megaprojektien tuloksena.
Suunnitelma Mphanda Nkuwa -padon rakentamiseksi osoittaa myös useiden Etelän valtioiden dilemman, jonka ne joutuvat kohtaamaan kamppaillessaan jälkikoloniaalisen historian anakronismeja vastaan. Toisaalta köyhät valtiot pyrkivät saamaan täyden kontrollin luonnonvaroihinsa kehittääkseen herkkiä talouksiaan. Tämä kuitenkin saa ne kohtaamaan siirtomaavallan uudet muodot, jossa suuryritykset pyrkivät saamaan lisää taloudellista määräysvaltaa uusliberalistisen politiikan kautta. Tämä osaltaan tuo oikeutusta ekologisen velan kampanjalle, joka vaatii uuden näkökulman tuomista talousjärjestelmään.

Kariba ja Cahora Bassa

Sambesin padon ongelmat näkyvät myös Sambiassa 

Francis Ng'ambi