Cariba ja Cahora Bassa

Kariban pato sijaitsee Zimbabwen ja Sambian rajalla ja on noiden kahden valtion yhdessä omistama. Sen tarkoitus oli tuottaa sähköä näille kahdelle maalle hiilivoimalla toimivien sähkögeneraattoreiden korvaamiseksi, sekä Sambian kuparikaivosten ja Zimbabwen kasvukeskusten sähköntarpeen tyydyttämiseksi. Pato mitoitettiin ja suunniteltiin näiden toimintojen perusteella, mutta sen tuottamaa sähköä käytetään nykyisin useisiin muihin tarkoituksiin. Tutkimukset osoittavat, että Kariban padolla on ollut suunniteltujen vaikutusten lisäksi ennakoimattomia seurauksia.

Positiivista:
-Turismin kasvu patoa ympäröivillä alueilla, erityisesti Zimbabwen puolella
-Kapenta-kalan leviäminen Tanganyika-järvestä, mikä on hyödyttänyt Zimbabwen kalastusteollisuutta
-Padon vettä hyödyntävä kasteluohjelma
Negatiivista:
-Yli 57 000 ihmisen pakkosiirto mailtaan. Nämä ihmiset eivät ole saaneet korvauksia eikä heillä ollut vaihtoehtoja muuttamiselle.
-Vesiperäisten sairauksien lisääntyminen
-Maanjäristysten lisääntyminen ympäröivällä alueella, johtuen suuren epäluonnollisen vesimassan tulosta alueelle
-Maanviljelysalueen menetys, eläinlajien tuho ja luonnonympäristön tuhoutuminen tulvien johdosta
-Slummien lisääntyminen padon ympärillä, mikä on johtanut uusiin sosiaalisiin ongelmiin kuten saastumiseen ja turvattomuuteen
-Puiden, lintujen ja villieläinten kuolemat hakkuiden ja sähköjohtojen vuoksi

Cahora Bassan pato päätettiin rakentaa vuonna 1975. Sambesi-joen toiseksi suurin ja maailman neljänneksi suurin pato sijaitsee Mosambikin Tete-provinssissa. Se on 82-prosenttisesti Portugalin hallituksen omistama Hidroelectrica de Cahora Bassa -yhtiön kautta. Mosambikin hallitus omistaa vain 18 prosenttia padon osakkeista.

Cahora Bassan padosta tehdyt tutkimukset osoittavat, että padon rakentamisella on ollut huomattavia vaikutuksia paitsi jokeen itseensä, myös sen varrella asuville ihmisille. Padolla on ollut kielteisiä vaikutuksia myös joen valuma-alueen ekosysteemeihin, erityisesti kalastuselinkeinon tappioksi. Jo ennen Cahora Bassan padon rakentamista Kariban pato muutti joen virtausta siten, että vedenalainen elämä ja joen tulvimisen syklit muuttuivat. Cahora Bassan padon myötä joen rakenne muuttui entisestään. Tammikuun ja huhtikuun väliin sijoittuva luonnollinen tulvakausi muuttui rajusti. Tällä oli suuria vaikutuksia viljelykauteen joen varrella. Ennen joen virtauksen säätelemistä maatalous Sambesin alajuoksulla perustui tulvien sykleihin: kylvöaika oli huhtikuussa ja sadonkorjuu ennen päätulvaa. Padon suunnitelleet insinöörit eivät tehneet pitkäkestoisten ympäristövaikutusten arviointia eivätkä välittäneet tulvasykleihin perustuvista maatalousjärjestelmistä tai alajuoksun vedenalaiselle elämälle hyvin tärkeän suo- ja suistoalueen suojelusta.
Padolla on ollut parhammillaankin vain minimaalinen rooli mosambikilaisia hyödyttävässä kehityksessä. Vaikka pato tuottaa maailman halvinta sähköä, yli 80 prosenttia sähköstä myydään vientiin ja vain 20 prosenttia käytetään Mosambikissa. Kuitenkin alueen asukkaat kärsivär padon ekologisista vaikutuksista. Portugalin hallitus kontrolloi padon sähköntuotantoa omistamansa yrityksen kautta, joka myy sähköä lähinnä Etelä-Afrikkaan. Huolimatta lukuisista keskusteluista padon saamisesta Mosambikin hallituksen valvontaan, Portugalin hallitus pitää edelleen tiukasti kiinni näkemyksestään, että se voi luovuttaa padon hallinnan Mosambikille vasta kun maa on maksanut kokonaan velkansa, joka on syntynyt padon rakentamisesta ja tulonmenetyksistä Mosambikin sisällissodan aikana.
Patojen aiheuttamat luonnonympäristön muutokset ovat johtaneet katkarapujen ja kalojen ravinnon vähentymiseen ja pienentänyt näiden kantoja. Tämän vuoksi ravustus- ja kalastuselinkeinot ovat romahtaneet. Katkarapujen pyytämistä käsittelevien tutkimusten mukaan katkarapusaaliit ovat laskeneet kolmannekseen vuoden 1978 tasosta. Merkittävin syy on joen tulva-aikojen syklin muutos.
Eteläafrikkalaisen tulvahistorioitsija Dirk van Bladerenin mukaan vuoden 2000 tulvat olivat pahimmat, joita Mosambikissa on koettu vuoden 1848 jälkeen. Vaikka tulvat olivat useiden tekijöiden tulosta, esimerkiksi ilmastonmuutoksen, padot pahensivat tilannetta. Useiden vuosien ajan padot ovat toimineet ongelman katalysoijina. Niin kauan kun patojen avulla säädellään epäluonnollisesti joen virtausta, ne aiheuttavat riskejä Mosambikin ihmisille.
Professori Bryan Robert Davies Fresh Water Project -hankkeesta on todennut, että suurin ongelma Kariban ja Cahora Bassan padoissa on, että ne eivät "puhu" toisilleen kunnolla ja tehokkaasti siitä, milloin patoportit tulisi avata ja milloin sulkea. Toisin sanoen tulvien koordinointia ei tehdä järjestelmällisesti joen kahden padon välillä. Kansalaisjärjestöt Mosambikissa ovat samaa mieltä ja painottavat, että patojen heikko hallinta tuottaa suuria riskejä alajuoksun ihmisille. Ihmiset eivät tiedä milloin joki tulvii ja milloin sen pinta laskee.

Mphanda Nkuwa
Mosambikin hallitus suunnittelee uuden Mphanda Nkuwa -nimisen padon rakentamista kaikista Cahora Bassan ja Kariban patoon liittyvistä huolenaiheista huolimatta. Myöskään kansalaisyhteiskunnan painostuksella nykyisten patojen paremman hallinnoinnin puolesta ja Sambesi-joen pelastamiseksi lisäpatoamiselta ei ole ollut vaikutusta.
Huhtikuussa 2003 tehdyn ympäristövaikutusten arvioinnin mukaan uusi pato tuhoaisi viljelykelpoista maata noin 100 kilometrin matkalla joen varrella ja vähintään 2000 asukasta alajuoksulla joutuisi muuttamaan kodeistaan. Mosambikin hallitus on tukenut projektia tästä huolimatta ja hankkeelle etsitään parhaillaan rahoitusta. Padon on laskettu tuottavan 1300 megawattia sähköä. Padon rakentamisen kokonaishinta on noin 2 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Luultavimmin hallitus lainaa rahaa kansainvälisiltä rahoituslaitoksilta, mikä lisää sen ulkomaisen velan taakkaa.
Mosambikin hallituslähteiden mukaan Mphanda Nkawa-padon rakentaminen on välttämätöntä sähkön turvaamiseksi suunnitelluille suurille hankkeille ja SADC-alueelle. Pato tulisi tuottamaan sähköä Mosambikille ja muille alueen valtioille. Paitsi että patohanke on parlamentin hyväksymä, padolla on myös NEPADin siunaus. NEPADin mukaan pato on keino edistää kehitystä ja SADC-alueen integraatiota.
Kansalaisjärjestöjen, kuten Livaningon, mukaan Mosambikin hallituksen tärkein syy padon rakentamiseen on pikemmin poliittinen kuin kehitykseen liittyvä. Cahora Bassan pato, joka tuottaa halpaa sähköä alueelle, on edelleen Portugalin hallituksen omistama ja kontrolloima. Mosambikin hallitus näyttää uskovan, että uuden padon valmistuttua Cahora Bassan padon sähköä ostavat maat siirtyisivät ostamaan uuden padon sähköä. Tämä pakottaisi Portugalin luopumaan Cahora Bassan padosta. Tällä hetkellä Portugalin ja Mosambikin hallitukset ovat jumittuneet keskusteluihin padon hallinnasta. Mosambikin hallitus tahtoisi ottaa padon omistukseensa, mutta Portugali vaatii 2 miljardin Yhdysvaltain dollarin velan maksua. Padon 25 vuotta sitten rakentanut Portugalin hallitus sanoo menettäneensä korjauskustannuksina miljoonia dollareita Mosambikin sisällissodan aikana RENAMOn harjoittaman sabotaasin johdosta.
Patoa vastustavat lukuisat tahot sekä paikallisesti että kansainvälisesti (järjestöt kuten International Rivers Association ja jopa Maailman patokomissio) ekologisista, sosiaalisista ja poliittisista syistä
Mosambikin kansalaisyhteiskunta, etunenässä Livaningo ja Environmental Justice Group, on vastustanut voimakkaasti hallituksen patosuunnitelmaa. Niiden mukaan ainoa tapa täyttää Mosambikin sähköntarve kestävällä tavalla on se, että hallitus kehittäisi olemassaolevien voimalaitosten tuottaman sähkön hallinnointia ja markkinointia. Hallituksen tulisi myös jatkaa neuvotteluja Cahora Bassan padosta, saadakseen sen sopivalla aikataululla hallintaansa.