Teollisten plantaasien velka yhteiskunnalle

Teollisilla plantaaseilla tarkoitetaan nopeasti kasvavia viljelmiä joiden tuotosta jalostetaan. Niitä yhdistää positivistinen tiedeuskoinen kehitysajattelu. Esimerkkejä ovat puuviljelmät, joilta kaadettu puu käytetään sellun tai puuhiilen valmistukseen paperi- tai terästeollisuuden tarpeisiin. Teollisia puuviljelmiä voidaan käyttää myös esimerkiksi kartongin, huonekalujen ja vaikkapa kynien valmistuksessa. Puuviljelmien lisäksi viime aikoina esille ovat nousseet energiaviljelmät, peltopolttoaineet, joita kutsutaan myös bioenergiaksi. Polttoaineita valmistetaan teollisessa prosessissa öljypalmusta, sokeriruo'osta, soijasta, maissista ja muista kasveista.

Geenimuuntelu liittyy myös teollisiin plantaaseihin, sillä viljeltävät lajikkeet ovat enenevässä määrin patentoituja ja geneettisesti muunneltuja. Suurin valtapoliittinen ja taloudellinen, ideologinen kannustin teollisten plantaasien taustalla on yksityisomistajuuden ja voittojen lisääminen.

Teollisiin plantaaseihin liittyviin toimintamalleihin kuuluvat kaupan vapauttaminen, tullien vähentäminen ja suuret tilakoot. Suuryhtiöt kontrolloivat teollisia plantaaseja. Silti ne eivät operoi vapailla markkinoilla, vaikka näin haluavat esittää. Todellisuudessa teolliset plantaasit nauttivat todella suurta valtioiden tukea erilaisissa muodoissa.

Nykyinen petrokemiallinen aikakausi on olennainen teollisten plantaasien synnyttäjä ja elinehto. Lähes kaikki torjunta-aineet ja monet lannoitteet johdetaan öljystä. Vaihtoehto agribisnekselle ja teollisille plantaaseille on agroekologia, joka vastakohtana näille luottaa paikallisiin tai vaihtoehtoisiin markkinoihin kuten reiluun kauppaan. Luomutuotanto ja muu agroekologia on agribisneksen ohella modernia maataloutta, vastakohtana perinteiselle maataloudelle.

Teolliset plantaasit eivät taistele maasta pelkästään vaihtoehtoisten paikallisten tuotantotapojen kanssa. Ne kamppailevat myös yhteiskunnallisesta tilasta, sillä niiden taustalla on aina yhteiskunnallinen toimija: yritysryhmittymä, taloussektori, poliittinen koalitio ja kokonainen ideologis-kulttuurinen järjestelmä. Jotta plantaasit voivat edetä, niiden tulee saavuttaa ennen kaikkea hyväksyntä siinä yhteiskunnassa jossa ne toimivat.

Ihmisoikeuksiin ja ihmispääomaan panostaminen sekä yksilön että järjestäytymisen tukemisen kautta on todettu historiallisesti olevan paras tapa taata innovaatiot, turvallinen yhteiskunta ja vauraus. Tässä prosessissa kasvatetaan sosiaalista pääomaa. Ammattijärjestöt, työläisten omistamat yhtiöt, osuuskunnat, järjestöt ja muut vastaavat lisäävät ihmisten aktiivisuutta ja huolta omasta ympäristöstään. Selluinvestoinnit, kuten muutkin valtaisat teolliset plantaasit joiden taustalla on suuryritysrypäs, tunkeutuvat paikallishallintoon ja kuristavat kansalaistoiminnan vaikuttavuutta ja tilaa kaikilla tasoilla. Useimmat suuryritykset toimivat yhteistyössä valtioiden kanssa. Yhdessä nämä epäävät järjestöiltä ja paikallisilta ihmisiltä mahdollisuuden määritellä sosiaalista ja maantieteellistä tilaa haluamallaan tavalla. Nopea voitontavoittelu, maailmanjärjestelmän lainalaisuudet ja muutamien harvojen edut asetetaan paikallisväestön intressien yläpuolelle. Investointeja toteutetaan epädemokraattisesti kysymättä paikallisten mielipidettä. Ennen kaikkea teolliset plantaasit ovat velkaa demokratialle, yhteiskunnalle ja ihmisille tuotantoalueilla.

Symbolinen kulutus

Sellu Brasiliassa

Markus Kröger