Symbolinen kulutus

Aasian maissa, esimerkiksi Kiinassa ja Intiassa, vessapaperi ja pihvinsyönti yhdistetään länsimaisuuteen, jota kohti pyritään. Näissä maissa kulutetaan kasvavassa määrin länsimaisuuden symboleja. Myös tämä kulutuksen tarkastelu osoittaa, että ekologisessa velassa on kyse mielikuvilla pelaamisesta. Suurin osa ekologisesta velasta aiheutetaan ei-tarpeellisten luksushyödykkeiden tai siis turhakkeiden kulutuksen vuoksi. Ihmiselle näyttää olevan paljon tärkeämpää asettaa itsensä tiettyyn asemaan ja tilaan yhteiskunnassa symbolisen kuluttamisen kautta kuin taata perustarpeensa. Monissa Brasilian slummitaloissa on televisio mutta ei ruokaa. Television kautta voi kuluttaa jatkuvasti ainakin mielikuvituksen tasolla symboleja, joihin ei todellisuudessa ole varaa. Tämä näyttääkin olevan yleisinhimillinen piirre, joka auttaa selittämään sitä miten ja miksi ihmiskunta toimii niin järkyttävällä tavalla itsensä ja maapallon suhteen. Tästä voi kuitenkin tulla tietoiseksi ja näin ponnistaa kestävämpiin ratkaisuihin.

Symbolisilla hyödykkeillä ei tarkoiteta jotain "vain symbolista" sanan arkimerkityksessä, vaan myös jotain konkreettista, sellaista jolla on materiaalinen muoto ja vaikutus. Nämä konkreettiset asiat liittyvät laajempiin yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin rakenteisiin ja ohjaavat yksilön minuutta ja valintoja. Symbolinen kulutus toimii aina uusia tuulia ja ärsykkeitä kaipaavan egon ruokana. Ego kaipaa erillisyyttä, ja ekologinen velka kasvaa yksilötason erillisyyden myötä. Tämä erillisyys on harhakuva, sillä todellisuudessa olemme kaikki yhtä ja yhteydessä, kuten esimerkiksi ekologisen velan tarkastelu osoittaa.

Ekologisessa velassa on kyse ihmismielestä, mielien massasta joka on tullut riippuvaiseksi jostain symbolisesta kuluttamisesta. Valkaistun sokerin ja myöhempien latinalaisen Amerikan tyypillisten riippuvuutta aiheuttavien psykoaktiivisten aineiden kuten kokaiinin tapauksessa vaikutus on myös biologinen, sillä mielien massa alistetaan riippuvuuteen. Symbolinen ja kemiallinen riippuvuus takaavat käsi kädessä järjestelmän jatkuvuuden. Kuluttaminen on taatuinta silloin kun sekä mielikuvitus, sosiaalinen minä eli habitus että mieli syvimmässä merkityksessään on alistettu.

Voisi ajatella, että teolliset plantaasit ovat olleet alkuajoistaan lähtien velkaa vapaudenriistosta sekä orjuutetuille että kuluttajille. Toisaalta, kuluttajalla on vapaus valita. Monet päihteet kuten kahvi ja alkoholi pienissä määrin - joka siis sekin tulee teollisilta plantaaseilta useimmissa tapauksissa - auttavat kestämään töissä tai rentoutumaan kun sitä tarvitaan. Teollisen tuotantotavan sekä elämäntavan, plantaasitalouden ja massakulttuurin välillä on selvä yhteys. Ne ovat toistensa peilejä. Toista ei ole ilman toista.