VESI EKOLOGISEN VELAN KONTEKSTISSA

Usein vesiongelmista puhuttaessa tarkoitetaan juomavettä ja sanitaatio-oloja, vaikka kotitalouksien osuus kaikesta vedenkäytöstä eri tulotason maissa on vain noin kymmenesosa. Maatalous ja teollisuus ovat suurimmat veden kuluttujat, minkä vuoksi näitä tulee käsitellä huolella.

Vesi ja maailmankauppa

Osaltaan vesikriisi perustuu lyhyen ja keskipitkän aikavälin voitontavoitteluun, missä ei välitetä toimien myöhemmistä seurauksista. Kyse on, kuten Walden Bello toteaa, ylikulutukseen perustuvasta globaalista "tuotantomallista, jolle on ominaista elävän luonnon muuttaminen elottomiksi tavaroiksi ja sen myötä valtavan jätemäärän tuottaminen".

Vesien ylikäyttö ja myrkyttyminen ovat seurausta yksinkertaisesta tosiasiasta: kaikkien tuotteiden tuottamiseen tarvitaan vettä, olivatpa ne sitten maataloustuotteitta, teollisuusvalmisteita tai palveluja.

Kun planeetan talous toimii eriarvoisuuden varassa, niin kyllin varakkaat käyttävät kuluttamalla veden, joka on tarvittu tuotteen valmistamiseen. Tämä vesi on pois paikallisilta asukkailta ja ekosysteemeiltä. Määritelmän mukaan veden käyttö, eli kulutus on "se määrä vettä, joka on otettu käytetty ja haihtunut, eikä ole suoraan alajuoksun käyttäjien saatavilla". Rajattoman kasvun idean vallitessa planeetan makean veden kulutus pyrkii myös kasvamaan rajattomasti. Seurauksena on paheneva vesikriisi, joka koskee sekä veden määrää että laatua.

Maailman keskiarvo teollisuustuotteissa on 80 litraa käytettyä vettä yhtä Yhdysvaltain dollaria kohden. Kun siirrytään yhä lihapainotteisempaan ravintoon, tuotannossa tarvittavan veden määrä kasvaa. Naudanlihakilon kasvattamiseen tarvitaan 16000 litraa vettä, kun viljakilon kulutus on lajikkeesta ja viljelyalueen haihtuvuusoloista riippuen 700 - 1300 litraa.

Sitä vesimäärää, joka tarvitaan tuotteen valmistamisessa, mutta ei sisälly itse tuotteeseen, sanotaan virtuaalivedeksi tai piilovedeksi. Tuote voidaan käyttää ja sen valmistamiseen tarvitusta vedestä voidaan hyötyä missä tahansa planeetalla ilman mitään suoraa yhteyttä alkuperäiseen vedenottopaikkaan. Tarvitaan vain riittävästi rahaa tuotteen ostamiseen.

Globaalin kaupan välityksellä globaalin Pohjoisen ihmiset voivat käyttää, ylikäyttää ja saastuttaa globaalin Etelän vesiä, tai toisin sanoen, kaupan välityksellä globaali Pohjoinen voi tuhota globaalin Etelän luonnollisia vesikiertoja.

Tämä on se yhteys, joka tekee nykyisestä vesikriisistä ydinluonteeltaan globaalin samanaikaisten alueellisten tai paikallisten huolien sijaan.

Tapausesimerkki (Aral)

Olli-Pekka Haavisto