Tapausesimerkki (Aral)

Ennen 1960-lukua maailman neljänneksi suurin sisämeri oli Aral-järvi, paikallisilla kielillä "Saarien meri", joka sijaitsee Keski-Aasiassa Kazakstanin ja Uzbekistanin rajalla. Aral saa vetensä Tian Shan vuoriston jäätiköiltä alkavasta Syr Darja -joesta sekä etelämpänä virtaavasta Amu Darja -joesta, joka saa vetensä Tiibetin ylängön itäpuolen Hindu Kush -vuoriston jäätiköiltä.

Aralin alueella vallitsi aikanaan vesielinkeinoihin kuten kalastukseen perustuva vauras kulttuuri. Neuvostohallitus päätti vuonna 1918 ohjata Anu Darjan ja Syr Darjan vedet autiomaahan riisin, melonin, viljan ja puuvillan kasvattamiseksi. Tällä tavoiteltiin puuvillan, valkean kullan, nostamista keskeiseksi vientituotteeksi. 1940-luvulla alkoi laajamittainen kanavointi keinokastelun kehittämiseksi. Kanavat vuotivat ja haihduttivat paljon. Keski-Aasian suurin kanava, Qaraqum, hukkaa vedestään 30 - 75 prosenttia. Nykyisistä Uzbekistanin kanavista vain 12 prosenttia on vesitiiviitä.

Vuosina 1960 - 2000 järvi on menettänyt noin 60 prosenttia pinta-alastaan ja 80 prosenttia vesitilavuudestaan. Tämä seurasi Amu Darjan ja Syr Darjan vesien kääntämisestä aavikolle, jonne perustettiin keinotekoiset puuvillapellot. Maailman merkittäviin puuvillantuottajiin kuuluva Uzbekistan käyttää edelleen vuosittain 14,6 miljardia kuutiometriä vettä puuvillan keinokasteluun. Näin tuotetusta raakapuuvillasta 25 Euroopan unionin maata ostavat kuluttajatuotteissa 20 prosenttia, mikä vastaa vuosittain 3 miljardia kuutiometriä Amu Darja ja Syr Darjan vettä. Yksin EU25-maat aiheuttavat siten viidesosan Aral-järven tuhosta.

Alueen sosiaalis-taloudellinen rakenne on muuttunut täysin vuosina 1960 - 2001. Kalastus, jota riitti yllin kyllin vientiin alueelta (parhaina päivinä kuudesosa koko Neuvostoliiton kalansaaliista), on kadonnut lähes kokonaan, sen sijaan alueelle tuodaan kalaa. Nyt puuvillan ja riisinviljely vallitsee.

Veden katoamisen lisäksi sekä maa että vesi on pahoin saastunutta. Saastumisen on aiheuttanut kemialliset lannoitteet yhtäältä ja keinokastelun suolaannuttava vaikutus toisaalta. Jäljellä olevan veden suolapitoisuus on lähes kolme kertaa korkeampi verrattuna aikaan, jolloin Aral oli vielä terve. Tuuli kuljettaa suolaa ja saasteita laajalle, mikä aiheuttaa väestölle vakavia terveyshaittoja kuten syöpää ja erilaisia keuhkosairauksia.

EU25-maat aiheuttavat puuvillan käytöllään eniten saastumista Intiassa, Uzbekistanissa, Pakistanissa, Turkissa ja Kiinassa. Lisäksi raakapuuvillan jalostukseen käytetään kemikaaleja. Saastuttaminen on kuitenkin valinta eikä välttämättömyys, sillä puhtaammalla teknologialla kemikaalien käyttöä voidaan vähentää 30 - 60 prosenttia.